Oman pään seivausta?
Pikkupoikana tuli kirjoiteltua päiväkirjaa, isompana poikana olin hyvä aloittamaan päiväkirjoja - harvemmin niistä on täyttynyt viimeinen sivu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kuullut kavereiden puhuvan ruuhkavuosista, itse olen keskittynyt parisuhteiden ylläpitoon ja töiden tekemiseen. Satunnaisesti myös päinvastaisessa järjestyksessä. Uskon sisäisiin ääniin, vaikken kysyttäessä myönnäkään niitä kuulevani. Nyt taitaa tämän naisen elämässä olla menossa sellainen kausi, jonka uloskirjoittaminen hyödyttää sekä itseä että muita. Kun todellisuus on toisinaan tarinoita ihmeellisempää, on satuja helpompi uskoa itsekin kun näkee ne netissä. Vaikka kaikkea verkkoon kirjoitettua ei pidäkään uskoa. Terapeuttini pitänee tätä hyvänä ajatuksena, avokkaastani en ole niin varma.