Joulunodotusta
Meidän makuuhuoneessa oli 80-luvun lähiötalojen kauneimmat jouluikkunat. Kuudennen kerroksen kulma-asunto oli tuttu myös niille, jotka eivät tunteneet sen asukkaita. Ikkunoihin maalattiin valkoisella lumispraymaalilla kuusia, pieniä mökkejä ikkunoineen ja savupiippuineen sekä hahtuvina maahan satavaa postikorttilunta. Punaiset pahvitontut kantoivat pieniä lyhtyjään lumisilla poluilla ja toisessa reunassa ikkunaa oli valkoisia lumispraymaalikynttilöitä, joihin väkerrettiin keltaisesta silkkipaperista tulet ja mustasta kartongista sydänlangat. Joka tammikuu äiti poisti maaleja partakoneenterällä kädet verillä ja lupasi, että tämä on viimeinen vuosi, kun ikkunat saavat talvimaiseman. Kunnes tuli taas se joulukuu. Muistoissani kaikki joulut eivät ole lumisia, ihania ja täynnä auvoa, mutta ikkunat ovat aina yhtä kauniita ja naapuritaloissa asuvien kavereiden kateuden aihe. Viime jouluna muistan miettineeni perhejoulujen erilaisia traditioita. Mitä haluan siirtää lapsilleni ja mitkä itseai