Helsinkikin on kaunis mereltä katsottuna
Istun viinilasi kädessä nojatuolissa ja katselen Helsingin tummaa iltaa mereltä. Valot kimaltavat sateen tummentamilla peltikatoilla ja Esplanadin valot loistavat kauas Suomenlinnan taakse. Kaupunki näyttää kauniilta ja kutsuvalta, lämpimältä ja intiimiltä. Presidentinlinnan huomaa rannalta jo kaukaa valoineen. Pystyn näkemään silmissäni tumman ja komean takorautaisen aidan linnan edustalla. Ajatukseni harhailevat linnan sisällä elävään perheeseen. Ei ehkä Presidentinlinnan, mutta jonkin muun kauniin linnan. Iloisia ja juoksevia lapsia kauniissa vaatteissa, hymyileviä vanhempia käsi kädessä linnan puistossa kävelyllä. Ajatukseni harhailevat myös omaan vuokra-asuntoomme kerrostalossa. Seiniin, joiden väriä en ole saanut itse valita ja lattioihin, joiden materiaalin on päättänyt joku muu. Kylpyhuoneen kaappiin, joka on makuuni turhan moderni ja kolkko sekä keittiöön, joka on käytännössä yksi seinä. Tajuan, etten tarvitse linnaa ollakseni onnellinen juuri tässä hetkessä. Kassi täynnä