Marenkikuorrutettuja suojakuoria
Joinain aamuina tunnen pakottavaa tarvetta sulkeutua vain itseeni. Jalat kävelevät aamulla lämpömittarille ja vaihtavat lasten kouluvaatteet lämpimämpiin, rutiinit huolehtivat koirat tarpeilleen ja selkäranka muistuttaa syömisen tärkeydestä. Silti mieleni askartelee ihan muissa ajoissa. Voiko edessä oleviin vaikeisiin aikoihin oikeasti valmistautua ilman, että röllipeikosta kasvaa mörrimöykky? Osaanko käyttää niissä hetkissä oikeita työkaluja kokemuksieni pakista? Ymmärränkö oman parhaani vai huolehdinko tyylilleni uskollisesti enemmän muiden hyvinvoinnista? Jos rajojen vetäminen on minulle ilman stressipiikkiäkin vaikeaa, miten onnistun siinä paineen alla? Miten käsittelen muiden julkituomia pettymyksen tunteita, kun ei käyttäydykään heidän odottamallaan tavalla? Joinain aamuina kysymyksiä on ilmassa enemmän kuin tavallisesti. Oikeustaloissa on marenkimainen tunnelma. Päältäkatsoen kevyt ja älimäkpiilimäisen hempeä, mutta kun varovasti haukkaat pienen palan tajuat, että höttöisenn