Elämisen sietämätön kapeus.
Vaikenin, koska pelkäsin. Olen päättänyt uskaltaa uudelleen - tai ainakin yrittää. Pelko lamaannuttaa. Se rakentaa ihmisyyden sisä- ja ulkopuolelle mörönvärisiä muureja, jotka kuvittelee osaksi sisustusta. Niin kuin kahvinkeittimen tai keinutuolin. Kun elämisen rajat viiruuntuvat kapeiksi kuin kissansilmät, alkavat mörönväriset muurit seikkailla pitkin taloa, mieltä ja pihamaata. Oma pää tuntuu liian pieneltä asioiden ymmärtämiseen. Silloin sitä toivoisi olevansa hevonen. Sillä on isompi pää. Se varmasti ymmärtää paremmin ja enemmän kuin minä. Varaudun siihen, että saan selitellä sanojani käräjäoikeudessa ja lastensuojelussa. Varaudun siihen, että kun puhun möröistä, minut leimataan hulluksi ja kykenemättömäksi huolehtimaan asioista. Varaudun siihen, että en saa sanoa sellaisia asioita ääneen, jotka halutaan ymmärtää väärin. En ole enää pitkään aikaan uskonut sananvapauteen. Kirjoitan silti. Olen viimeisen parin kuukauden aikana ymmärtänyt, että tervettä itsekkyyttä ei ole olemas