Nätti pyllistys
Suomen kansa sai tänään ikivihreät kasvot diagnoosille vakava masennus. Olen ylpeä Tapsasta ja meidän suvusta - ainakin tässä kohtaa. Muistan kuinka paljon mua pelotti kertoa mummille ja pappalle masennusdiagnoosista melkein kymmenen vuotta sitten. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka paljon rohkeutta vaati Tapsalta kertoa omastaan valtakunnallisen radion aamulähetyksessä. Muistan omien sodan kokeneiden isovanhempieni reaktion kerrottuani sairasteluni syyn. Samaa ikäpolvea ja 20-luvulla syntyneitä on aamuradion kuuntelijoina vielä kuitenkin melkoinen liuta. Roosa nauha - kampanja tekee arvokasta työtä rintasyövän puolesta. Mulla on molemmat hinkit tallella, joten en osaa edes kuvitella, kuinka oudolta tuntuu kohdata kuolema naiselle niin henkilökohtaisen asian kautta. Mä ainakin tykkään omistani melko paljon. Pelko ja häpeä on leimanneet myös mun elämää masennuksen varjossa. Mikä mussa on vikana, kun en jaksa? Voisin kuvitella, että omassa mielessä ja tisseissä on jotain samaa, ainaki