Letkuton nainen
Korulauseet on korulauseita, mutta toisinaan niissä saatta piillä pari sanaa totuuttakin. Myönnän, ettei fyysiseen terveyteen liittyvät asiat ole mahtuneet mun maailmaan viimeisen vuoden aikana. Liittyneekö sitten siihen, että mielen terveys on ollut enemmän pinnalla vai siihen, että sopiva stressitaso on pitänyt isommat pöppiäiset meidän perheessä seinien ulkopuolella. Oli tarina niin tai näin, letku kämmenselässä muistuttaa kummasti teräksisempääkin supernaista kuolevaisuudesta ja mahdollisista ruosteenjäljistä haaruksissa. Ja pakottaa miettimään taas jälleen kerran arvoja - mutta nehän mulla on kunnossa? Vai niin. Ihmiskroppa on kumma peli. Se kestää, venyy ja taipuu tarvittaessa suurempiin suorituksiin, mihin mieli ja usko jaksavat edes luottaa. Vai onko se sittenkin toisinpäin? Kroppa kyllä jaksaa, mutta pää ei luota raajoista ja lihaksista lähtevään voimaan. Mistä löytää oma raja, johon asti voi turvallisesti puskea? Ilman letkuja, oksentelua ja tajunnan menetystä. Toiset osaav