Suorittamisen helppous vai nauttimisen vaikeus?
Olkapäällä istuu pieni mutrusuinen akkeli, joka huomaa seinäkoukkuja kaipaavat taulut, jarrupaloja vailla olevat matot, siirtämistä odottelevat lamput ja tiskialtaan aamupuurolautaset. Se muistuttaa pesemättömistä koiranruokakupeista vessassa, purkamattomista muuttolaatikoista vaatehuoneessa ja kuivista pyykeistä kylppärin telineessä. Kuulen mielestäni mieheni äänessä inhottavan ja laiskuudesta syyllistävän sävyn, kun sukkaläjä pysyy keinutuolissa kolmatta päivää, eikä siirry vaatekaappiin ja kun kirjalaatikot eivät ole vieläkään löytäneet paikkaansa uudessa kodissa. Näen itse kellastuneet kesäkukat parvekkeella ja isompaa ruukkua odottavat viherkasvit olohuoneessa, kääntelen päässäni cd-levyjen kasaa lipastossa, jonka pohja ei kestä niiden painoa ja mielessäni virittelen verhoja parvekkeelle nätimmän näkymän toivossa. En halua syyllistää akkelista vanhempiani tai aina touhukasta mummia, joka ei varmasti edes tunnista sanaa väsymys tai laiskuus. En ole valmis laittamaan eukon olemass