Historian muokkaama
Yksi motoistani on aina ollut, että historiani on tehnyt minusta sellaisen, mikä olen tänään. En kadu tekemiäni tekoja, vaan tekemättömiä asioita, joita olen harmitellut jälkikäteen. Osaanko olla tuomitsematta muita heidän tekemistään päätöksistä ennen minua? Annanko muille luvan olla historiansa muokkaamia?
Olen viime vuosina tuhlannut energiaa muiden ihmisten syyttelyyn. Minulle ei ole annettu mahdollisuutta olla onnellinen. Olen ollut pakotettu tekemään ratkaisuja siksi, että toiset ovat loukanneet minua. En ole voinut toteuttaa unelmiani siksi, että muut ovat seisseet tielläni. Kipeinä hetkinä nämä ajatukset ovat pitäneet minut pinnalla. Nyt tuntuu hyvältä ajatella, että olen ollut usein myös väärässä.
Olen oppinut olemaan riittävän sinisilmäinen ja sopivasti kyseenalaistava. En usko kaivelematta kaikkea, joka eteeni kannetaan. Haluan tonkia syvemmältä ja tehdä omat johtopäätökseni siitä, miksi tästä ihmisestä on tullut juuri tällainen. Onko hän oikeasti sellainen, kun kertoo olevansa vai haluaako hän olla jotain siksi, että olettaa minun pitävän siitä ja rakastavan häntä enemmän? Olen joutunut pohtimaan omia arvojani pintaa syvemmältä. Olenko sinut sen totuuden kanssa, etten ole tulevan aviomieheni ensimmäinen vaimo, vaikka edelleen uskon itse meneväni naimisiin vain yhden kerran? Pystynkö katsomaan itseäni peiliin ja miestäni silmiin sanoen, ymmärrän aiemmat päätöksesi, vaikka olenkin itse toiminut toisin?
Olen antanut toisia mahdollisuuksia ja päättänyt olla antamatta. En halua tulla hyväksikäytetyksi, mutta en halua olla käyttämättä minulle annettuja mahdollisuuksia siksi, etten osaa antaa anteeksi tehtyjä virheitä. Elän tunteella ja toisinaan tuntosarveni ovat pettäneet pahan kerran. Ensimmäisen uuden mahdollisuuden jälkeen on tullut toinen ja sitten kolmas ja sitten... No, tässä tapauksessa uskon, että en ollut väärässä.
On ollut myös päätöksiä, joita minä en ole tehnyt mutta, jotka minun on pyydetty pyörtämään. Tiedättehän ne tilanteet, kun ette yhtään ymmärrä, mistä nyt tuulee? Miksi joku haluaa asiaa, joka tuntuu aivan järjettömältä siinä tilanteessa? Ja juuri kun olet hyväksynyt tapahtuneen, sinua pyydetään hyväksymään uusi tilanne. Se, jossa alunperinkin oltiin ja joka sinua juuri pyydettiin muuttamaan täksi tilanteeksi, jossa nyt olet. Sekasortoisessa päässäni syytin maailmaa siitä, että minua ei kuultu, vaikka olin oikeassa ja menetin tilaisuuteni olla onnellinen. Nyt ymmärrän, mitä aviolupauksessa todella tarkoitetaan. Myötä- ja vastamäessä.
Ystäväni kysyi taannoin, uskaltaako hän tehdä päätöksen tulevaisuudestaan? Ennen vastaustani palauduin aikaan, jolloin mietin itse samaa. Uskallanko antautua tälle tunteelle, joka on vaikea mutta vaikuttaa oikealta? Uskallanko luottaa tähän ihmiseen, joka on loukannut minua, koska pelkää itse tulevaisuutta? Annoin mahdollisuuden onnelle, rakkaudelle ja tulevaisuudelle toivoen, että tällä kertaa en ole väärässä. Nyt tuntuu hyvältä ajatella, että olin oikeassa. Myötä- ja vastamäessä olen päättänyt olla viimeinen vaimo.
Olen viime vuosina tuhlannut energiaa muiden ihmisten syyttelyyn. Minulle ei ole annettu mahdollisuutta olla onnellinen. Olen ollut pakotettu tekemään ratkaisuja siksi, että toiset ovat loukanneet minua. En ole voinut toteuttaa unelmiani siksi, että muut ovat seisseet tielläni. Kipeinä hetkinä nämä ajatukset ovat pitäneet minut pinnalla. Nyt tuntuu hyvältä ajatella, että olen ollut usein myös väärässä.
Olen oppinut olemaan riittävän sinisilmäinen ja sopivasti kyseenalaistava. En usko kaivelematta kaikkea, joka eteeni kannetaan. Haluan tonkia syvemmältä ja tehdä omat johtopäätökseni siitä, miksi tästä ihmisestä on tullut juuri tällainen. Onko hän oikeasti sellainen, kun kertoo olevansa vai haluaako hän olla jotain siksi, että olettaa minun pitävän siitä ja rakastavan häntä enemmän? Olen joutunut pohtimaan omia arvojani pintaa syvemmältä. Olenko sinut sen totuuden kanssa, etten ole tulevan aviomieheni ensimmäinen vaimo, vaikka edelleen uskon itse meneväni naimisiin vain yhden kerran? Pystynkö katsomaan itseäni peiliin ja miestäni silmiin sanoen, ymmärrän aiemmat päätöksesi, vaikka olenkin itse toiminut toisin?
Olen antanut toisia mahdollisuuksia ja päättänyt olla antamatta. En halua tulla hyväksikäytetyksi, mutta en halua olla käyttämättä minulle annettuja mahdollisuuksia siksi, etten osaa antaa anteeksi tehtyjä virheitä. Elän tunteella ja toisinaan tuntosarveni ovat pettäneet pahan kerran. Ensimmäisen uuden mahdollisuuden jälkeen on tullut toinen ja sitten kolmas ja sitten... No, tässä tapauksessa uskon, että en ollut väärässä.
On ollut myös päätöksiä, joita minä en ole tehnyt mutta, jotka minun on pyydetty pyörtämään. Tiedättehän ne tilanteet, kun ette yhtään ymmärrä, mistä nyt tuulee? Miksi joku haluaa asiaa, joka tuntuu aivan järjettömältä siinä tilanteessa? Ja juuri kun olet hyväksynyt tapahtuneen, sinua pyydetään hyväksymään uusi tilanne. Se, jossa alunperinkin oltiin ja joka sinua juuri pyydettiin muuttamaan täksi tilanteeksi, jossa nyt olet. Sekasortoisessa päässäni syytin maailmaa siitä, että minua ei kuultu, vaikka olin oikeassa ja menetin tilaisuuteni olla onnellinen. Nyt ymmärrän, mitä aviolupauksessa todella tarkoitetaan. Myötä- ja vastamäessä.
Ystäväni kysyi taannoin, uskaltaako hän tehdä päätöksen tulevaisuudestaan? Ennen vastaustani palauduin aikaan, jolloin mietin itse samaa. Uskallanko antautua tälle tunteelle, joka on vaikea mutta vaikuttaa oikealta? Uskallanko luottaa tähän ihmiseen, joka on loukannut minua, koska pelkää itse tulevaisuutta? Annoin mahdollisuuden onnelle, rakkaudelle ja tulevaisuudelle toivoen, että tällä kertaa en ole väärässä. Nyt tuntuu hyvältä ajatella, että olin oikeassa. Myötä- ja vastamäessä olen päättänyt olla viimeinen vaimo.
Kommentit
Lähetä kommentti