Tästäkö se joulu sitten alkaa?
Haluan jouluni aitona, intiiminä, tunnelmallisena ja rehellisenä. Toki rakastan joululauluja ja ahne alteregoni haluaa ostaa vuosittain uuden seedeen joululevykokoelmaa koristamaan. Silloin tällöin haluan kasvattaa pöytäliina- ja verhokokoelmaani uusilla kuoseilla ja hellin ajatusta, että koristeeni ovat vuosien varrella minulle kerääntyneet. Tämähän tarkoittaa siis vuosittaista koristeshoppailua. Tekopyhää ja kaupallista vai omien perinteiden luomista?
En tiedä Suomesta yhtään kaupunkia, jossa ei juhlistettaisi joulunavausta. Pieniä jännittäviä tonttutyttöjä ja -poikia punaisissa hiippalakeissaan, syksyn aikana opeteltuja jumppaohjelmia ja tanssiesityksiä, joulupukki liikkuvalla vehkeellä, kauppakeskusten kiiltelevät koristeet ja vähintäänkin pääkadun varteen ilmestyvät valokuviot. Joka vuosi pientäkin antipatiaa pyhiä kohtaan tuntevat ihmettelevät, kuinka aikaisin joululaulut soivat kaupoissa ja miten paljon koristeita viritellään oviaukkoihin ja ikkunoihin.
En ole koskaan ymmärtänyt käsitettä jouluihminen. Minulle joulu ei ole kuukausi, juhla, pyhä, perinne tai rituaali. Joulu on mielentila, joka on läsnä heinäkuun helteissä, pääsiäisen lampaanpaistossa ja syksyn tihkusateissa. Samalla tavalla kuin ilo, suru, häpeä tai onni. Tämän vuotiset joulukortit olen tilannut jo tammikuun alennusmyynneistä. Sori kaverit! En ole maksanut niistä täyttä hintaa viime viikolla. Joululahjoja on kertynyt nurkkiin pitkin vuotta. Alkutalven alennusmyynneistä, juhannusjuhlilta, kerran kuukaudessa kotiin tulevista kirjapaketeista ja sähköpostin roskapostiin ilmestyneistä nettiputiikkien alennuskoodeista. Olen keräillyt lahjoja kirpputoreilta ja ystävämyynneistä ajattelematta, onko käytetyn lahjan antaminen sopivaa. Olen pitänyt sopivampana miettiä lahjan saajaa kuin sen hankkimistapaa.
Vaihdan iltapäiväteeni glögiin lokakuussa iltojen pimetessä ja haaveilen lämpimistä tähtitortuista ennen kuin valmistaikinat on siirretty näkyvämmille apajille kauppojen pakastealtaissa. Mielestäni jouluradio aloittaa toimintansa liian myöhään, joten soittelen omia levyjäni jo loka-marraskuun pimeinä ja hämärinä iltapäivinä kynttilänvalossa.
Jii katseli tämänpäiväisessä joulunavauksessa joulupukin sylissä istuvaa tytärtään ja kysyi, tästäkö se joulu sitten alkaa? Ei, rakasta tuleva aviomieheni. Joulu on meillä 24/7.
En tiedä Suomesta yhtään kaupunkia, jossa ei juhlistettaisi joulunavausta. Pieniä jännittäviä tonttutyttöjä ja -poikia punaisissa hiippalakeissaan, syksyn aikana opeteltuja jumppaohjelmia ja tanssiesityksiä, joulupukki liikkuvalla vehkeellä, kauppakeskusten kiiltelevät koristeet ja vähintäänkin pääkadun varteen ilmestyvät valokuviot. Joka vuosi pientäkin antipatiaa pyhiä kohtaan tuntevat ihmettelevät, kuinka aikaisin joululaulut soivat kaupoissa ja miten paljon koristeita viritellään oviaukkoihin ja ikkunoihin.
En ole koskaan ymmärtänyt käsitettä jouluihminen. Minulle joulu ei ole kuukausi, juhla, pyhä, perinne tai rituaali. Joulu on mielentila, joka on läsnä heinäkuun helteissä, pääsiäisen lampaanpaistossa ja syksyn tihkusateissa. Samalla tavalla kuin ilo, suru, häpeä tai onni. Tämän vuotiset joulukortit olen tilannut jo tammikuun alennusmyynneistä. Sori kaverit! En ole maksanut niistä täyttä hintaa viime viikolla. Joululahjoja on kertynyt nurkkiin pitkin vuotta. Alkutalven alennusmyynneistä, juhannusjuhlilta, kerran kuukaudessa kotiin tulevista kirjapaketeista ja sähköpostin roskapostiin ilmestyneistä nettiputiikkien alennuskoodeista. Olen keräillyt lahjoja kirpputoreilta ja ystävämyynneistä ajattelematta, onko käytetyn lahjan antaminen sopivaa. Olen pitänyt sopivampana miettiä lahjan saajaa kuin sen hankkimistapaa.
Vaihdan iltapäiväteeni glögiin lokakuussa iltojen pimetessä ja haaveilen lämpimistä tähtitortuista ennen kuin valmistaikinat on siirretty näkyvämmille apajille kauppojen pakastealtaissa. Mielestäni jouluradio aloittaa toimintansa liian myöhään, joten soittelen omia levyjäni jo loka-marraskuun pimeinä ja hämärinä iltapäivinä kynttilänvalossa.
Jii katseli tämänpäiväisessä joulunavauksessa joulupukin sylissä istuvaa tytärtään ja kysyi, tästäkö se joulu sitten alkaa? Ei, rakasta tuleva aviomieheni. Joulu on meillä 24/7.
Kommentit
Lähetä kommentti