Arvosaappaita ja mutakakkua
En ole koskaan ollut kummoinen leipuri. En siis siinäkään suhteessa äitini tytär. Pidän itseäni käsistäni kätevänä, mutta harvoin näillä peukaloilla on saatu aikaan mitään syötäväksi kelpaavaa - puhumattakaan herkullisesta. Rakastan tehdä jouluruokia ja tykkään näpertää sapaksia tai bileherkkuja. Tällä setillä ei ole kuitenkaan kummoisia prinsessasynttäreitä järjestelty tai koristeltu sokerikuorrutteella Vihaisten Lintujen muotoisia kakkuja.
Leipomisesta on tullut meidän perheen naisten huonojen-päivien-karkotuskeino. Tämän syksyn toinen mutakakku onnistui jo paljon paremmin kun ensimmäinen. Ensimmäisistä joulupipareista kärventyi vaan ohuimmat ekasta pellillisestä - ja savustushan on nykyään muotia jälkkäreissäkin. Onnistumisen fiilikset sekä itse että yhdessä tekeminen korvaavat kaikki mustuneet possunkorvat ja liian kuivaksi päässeet suklaasisukset.
Joulu nostaa pintaan primitiivisiä tunteita. Huomaan että juuri loppuvuodesta haluan miettiä, miten muut ovat asioita tehneet. Haarukalla tehdyt kuviot porkkanalaatikossa ja lusikalla painellut kuopat lanttulaatikossa saavat minut tuntemaan alkukantaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkiin edellisiin sukupolviin ja emäntiin omissa pirteissään. Oman vuokra-asuntoni keittiöseinämällä ei ole tummuneita hirsiä, joita katselemalla voisi muistella edellisten vuosien onnistumisia ja epäonnistumisia - kärähtäneitä pipareita, ylikypsyneitä possuja ja mustuneita juureslaatikoita. Sillä samaisella keittiöseinämällä on kuitenkin otettu meidän perheen ensimmäiset askeleet ja sen jättämää merkkiä historiaan ei voi väheksyä. Haaveissa olevassa isossa keittiössä voidaan leipoa tulevaisuudessa vaikka koko suvun joulupiparit ja mutakakut. Pöydän yli pitää oikeasti kurkotella eivätkä polvet hakkaa sen alla yhteen vastapäisen ruokailijan kanssa.
En ole tainnut ikinä pohtia omaa arvomaailmaani niin perinpohjaisesti kuin viimeisen parin kuukauden aikana. Haluanko tehdä asioita niin paljon siksi, että se on minulle tärkeää ja arvokasta vai siksi, että se on sitä jollekin toiselle? Miksi haluaisin jättää lapsilleni merkiksi historiasta piparireseptin ja haarukanpainallukset porkkanalaatikossa, vaikka pipareita saa kauniissa laatikoissa joka marketista ja porkkanalaatikkoa voi ostaa putkeen pakastettuna paistovalmiina massana?
Leipomisesta on tullut meidän perheen naisten huonojen-päivien-karkotuskeino. Tämän syksyn toinen mutakakku onnistui jo paljon paremmin kun ensimmäinen. Ensimmäisistä joulupipareista kärventyi vaan ohuimmat ekasta pellillisestä - ja savustushan on nykyään muotia jälkkäreissäkin. Onnistumisen fiilikset sekä itse että yhdessä tekeminen korvaavat kaikki mustuneet possunkorvat ja liian kuivaksi päässeet suklaasisukset.
Joulu nostaa pintaan primitiivisiä tunteita. Huomaan että juuri loppuvuodesta haluan miettiä, miten muut ovat asioita tehneet. Haarukalla tehdyt kuviot porkkanalaatikossa ja lusikalla painellut kuopat lanttulaatikossa saavat minut tuntemaan alkukantaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkiin edellisiin sukupolviin ja emäntiin omissa pirteissään. Oman vuokra-asuntoni keittiöseinämällä ei ole tummuneita hirsiä, joita katselemalla voisi muistella edellisten vuosien onnistumisia ja epäonnistumisia - kärähtäneitä pipareita, ylikypsyneitä possuja ja mustuneita juureslaatikoita. Sillä samaisella keittiöseinämällä on kuitenkin otettu meidän perheen ensimmäiset askeleet ja sen jättämää merkkiä historiaan ei voi väheksyä. Haaveissa olevassa isossa keittiössä voidaan leipoa tulevaisuudessa vaikka koko suvun joulupiparit ja mutakakut. Pöydän yli pitää oikeasti kurkotella eivätkä polvet hakkaa sen alla yhteen vastapäisen ruokailijan kanssa.
En ole tainnut ikinä pohtia omaa arvomaailmaani niin perinpohjaisesti kuin viimeisen parin kuukauden aikana. Haluanko tehdä asioita niin paljon siksi, että se on minulle tärkeää ja arvokasta vai siksi, että se on sitä jollekin toiselle? Miksi haluaisin jättää lapsilleni merkiksi historiasta piparireseptin ja haarukanpainallukset porkkanalaatikossa, vaikka pipareita saa kauniissa laatikoissa joka marketista ja porkkanalaatikkoa voi ostaa putkeen pakastettuna paistovalmiina massana?
Kommentit
Lähetä kommentti