Pöpöjä liikkeellä
Toisinaan eteen tulee päiviä, jolloin aika leijuu. Elämä tuntuu asettuvan eteen juuri sopivalla tahdilla - ei pakottamalla eikä odottaen. Kun tekee mieli levätä, siihen on aika ja mahdollisuus. Kun pitää syödä, löytyy sopiva paikka ja ruokalista juuri siihen tilanteeseen. Tapaamasi ihmiset ovat juuri niitä tyyppejä, joiden kanssa haluat siinä mielentilassa ja siinä hetkessä olla. Päivän päätyttyä näet kuluneet tunnit ja ymmärrät, että juuri näin niiden pitikin soljua. Juuri tuollaisia päiviä haluaisin mahduttaa useampia jouluuni. Itse asiassa niin haluaisin myös valmistella jouluni.
Kun vierailee kahtena viikonlopun päivänä pääkaupunkiseudun kauppakeskuksissa, on joulustressipöpötartunta helpompi saada kuin välttää. Eri tahtiin kävelevät ihmiset törmäilevät toisiinsa käytävillä, eivätkä vain katselemaan tulleet ikkunoiden ihastelijat ymmärrä hikipäässä kaupasta toiseen lapsiaan repivien perheenäitien kiirettä. Ne, jotka ovat tulleet hakemaan amerikkalaisunelmaa vilkkuvien valojen ja kepeiden joululaulujen keskeltä, pettyvät siihen, että tunnelma jää suomalaiseen makuun melko pinnalliseksi. Keskusradiossa lauleskelevan joulupukin luokse on ainakin 50 lapsen jono ja puolet pilteistä kyllästyy polvelle pääsyn odotteluun jo ennen jonon puoliväliä. Urheiluliikkeessä pariskunta yrittää kaitsea poikiaan samaan suuntaan yrittäen samalla sovittaa yhdelle sopivia pelihanskoja ja toiselle mahtuvia hiihtotamineita. Yhteisestä päätöksestä hankinnat siirretään aikaan, jolloin pojat ovat harrastuksissaan ja lyhimmän tikun vetänyt joutuu palaamaan ruuhkaiseen kauppakeskukseen. Toinen lupaa sillä aikaa täyttää astianpesukoneen ja imuroida, sillä mikä tahansa kotityö voittaa uuden shoppailukierroksen.
Olen toistaiseksi onnistunut välttämään stressipöpön hyökkäykset. Toiveet odottavat paketoimista ja sukuloinnit on aikataulutettu niin, ettei kahvipöydissä tai autossa istuskeluun mene montaa päivää putkeen. Elättelen edelleen melko realistista toivetta siitä, että tämän viikon jälkeen saan rauhoittua kokonaiseksi viikoksi mahani kanssa kotinurkkiin. Kävellä nilkkikujan lenkkiä koirien kanssa, juoda glögiä, pelata lautapelejä ja opettaa Tertulle uusia joululauluja maaliskuun unimusiikiksi. Koska kotini ei sijaitse Strömsössä, on enemmän kun odotettavaa, että lihakauppias on unohtanut leikellä juuri meille tulevan kinkun, koira saa jouluyönä ripulin liiallisesta raakaluun syönnistä tai paketista avautuvassa DVD:ssä on niin paha naarmu ettei prinsessaelokuvaa voi katsella koko pyhien aikana. Varustaudun jo nyt peruspessimistinä pahimpiin jemmaamalla jääkaapin yläpuolelle pari ylimääräistä pakettia suklaata. Niillä saan ainakin lahjottua suurimman osan laumasta tyytyväiseksi, kunnes keksin ratkaisut eteen tuleviin haasteisiin.
Kun vierailee kahtena viikonlopun päivänä pääkaupunkiseudun kauppakeskuksissa, on joulustressipöpötartunta helpompi saada kuin välttää. Eri tahtiin kävelevät ihmiset törmäilevät toisiinsa käytävillä, eivätkä vain katselemaan tulleet ikkunoiden ihastelijat ymmärrä hikipäässä kaupasta toiseen lapsiaan repivien perheenäitien kiirettä. Ne, jotka ovat tulleet hakemaan amerikkalaisunelmaa vilkkuvien valojen ja kepeiden joululaulujen keskeltä, pettyvät siihen, että tunnelma jää suomalaiseen makuun melko pinnalliseksi. Keskusradiossa lauleskelevan joulupukin luokse on ainakin 50 lapsen jono ja puolet pilteistä kyllästyy polvelle pääsyn odotteluun jo ennen jonon puoliväliä. Urheiluliikkeessä pariskunta yrittää kaitsea poikiaan samaan suuntaan yrittäen samalla sovittaa yhdelle sopivia pelihanskoja ja toiselle mahtuvia hiihtotamineita. Yhteisestä päätöksestä hankinnat siirretään aikaan, jolloin pojat ovat harrastuksissaan ja lyhimmän tikun vetänyt joutuu palaamaan ruuhkaiseen kauppakeskukseen. Toinen lupaa sillä aikaa täyttää astianpesukoneen ja imuroida, sillä mikä tahansa kotityö voittaa uuden shoppailukierroksen.
Olen toistaiseksi onnistunut välttämään stressipöpön hyökkäykset. Toiveet odottavat paketoimista ja sukuloinnit on aikataulutettu niin, ettei kahvipöydissä tai autossa istuskeluun mene montaa päivää putkeen. Elättelen edelleen melko realistista toivetta siitä, että tämän viikon jälkeen saan rauhoittua kokonaiseksi viikoksi mahani kanssa kotinurkkiin. Kävellä nilkkikujan lenkkiä koirien kanssa, juoda glögiä, pelata lautapelejä ja opettaa Tertulle uusia joululauluja maaliskuun unimusiikiksi. Koska kotini ei sijaitse Strömsössä, on enemmän kun odotettavaa, että lihakauppias on unohtanut leikellä juuri meille tulevan kinkun, koira saa jouluyönä ripulin liiallisesta raakaluun syönnistä tai paketista avautuvassa DVD:ssä on niin paha naarmu ettei prinsessaelokuvaa voi katsella koko pyhien aikana. Varustaudun jo nyt peruspessimistinä pahimpiin jemmaamalla jääkaapin yläpuolelle pari ylimääräistä pakettia suklaata. Niillä saan ainakin lahjottua suurimman osan laumasta tyytyväiseksi, kunnes keksin ratkaisut eteen tuleviin haasteisiin.
Kommentit
Lähetä kommentti